4. Keski- ja pohjoispohjalaiset murteet

Murrealue

Keski- ja pohjoispohjalaisia murteita puhutaan Etelä-Pohjanmaan järviseudun pohjoispuolelta aina Peräpohjan eteläisimpään osaan asti. Raja keski- ja pohjoispohjalaisen murrealueen välillä kulkee Raahen kohdalla. Pohjoispohjalaisia murteita kutsutaan myös Oulun murteiksi.
     Murteet ovat saaneet paljon vaikutteita muista murteista, etenkin savolaismurteista. Tästä johtuen murteet ovatkin epäyhtenäisiä. Murteissa onkin paljon alueellista vaihtelua.

Piirteet

• konsonanttien geminoituminen
  sannoo, makkaa (valtaosassa aluetta)

• yleiskielen d:n vastineet
  paan ~ pajan 'padan', lehen, syvän 'sydän', meijät 'meidät' paran, lehren (Keski-Pohjanmaan eteläosassa)

• yleiskielen ts:n vastineet
  metsä - metsän messä - messän (Keski-Pohjanmaan eteläosassa) mehtä - mehtän (pohjoisempana) mehtä - metän (ylämaassa) mettä - mettän, metän (Pohjois-Pohjanmaalla)

• pitkän a:n, ä:n edustus
  
  maa, pää

• diftongit uo, yö, ie
  nuori, työ, mies nuari, tyä, miäs (Oulun seudulla avartuneet)

• i, u, y -loppuiset diftongit
  poika, laulaa, täysi poeka, laolaa, täös(i)  (ylämaassa redusoituneet)

• välivokaalin esiintyminen
  
  ölijy, jalaka, lehemä

• inessiivin päätteet
  
  maasa, kyläsä maassa, kylässä (ylämaassa)

• jälkitavujen vokaalien välinen h
  
  tupahan, tuphan (Keski-Pohjanmaan eteläosassa)

• vokaaliyhtymien -ea, -eä edustus
  
  korkia,  pimiä

• rk:n, lk:n astevaihtelu
  
  märijät halavot märät halot (ylämaassa)

• yhteinen omistusliite -nna monikon 1. ja 2. persoonassa
  
  talonna 'talomme, talonne'

• assimilaatio (samankaltaistuminen) tk > kk sanojen rajalla eräissä kysymyksissä
  
  ookkona Oulusta 'oletko sinä Oulusta' tuukko nää 'tuletko sinä' 
  
  
  Lähde
  
   

Tunnettuja puhujia

• Saara Aalto (Oululainen laulaja)
  
  

 Stereotypiat

"Oululaiset kuulostavat puhetapansa vuoksi hitailta."
"Oululaiset: Junttia murretta puhuvia ylimielisiä juoppoja tai vaihtoehtoisesti lestadiolaisia."

7. Kaakkoismurteet

Kaakkoismurteet eli niin sanottu ”Karjalan murre” on Kaakkois-Suomessa puhuttava suomen kielen murreryhmä. Ennen toista maailmansotaa kaakkoismurteita puhuttiin koko Karjalankannaksen alueella, Laatokan Karjalassa ja Inkerinmaalla.
Kaakkoismurteet voidaan jakaa neljään eri pääryhmään: varsinaisiin kaakkoismurteisiin, Lemin seudun välimurteisiin eli Lounais-Saimaan murteisiin, Sortavalan seudun välimurteisiin ja Inkerin suomalaismurteisiin. Kaakkoismurteiden pohja on muinaiskarjalassa ja niitä puhutaan ja puhuttiin alueilla, jotka ennen keskiajan rajanmuutoksia, kuten Pähkinäsaaren rauhaa vuonna 1323 tai 1500- ja 1600-lukujen rajansiirroksia kuuluivat muinaiseen Karjalaan.

Murrepiirteet

Kaakkoismurteiden tunnusmerkkejä ovat

• Yleiskielen d:n vastineet

paan, poan, puan 'padan', lehen, syvän, ve(j)än 'lehden, sydän, vedän'

• Yleiskielen ts:n vastineet

metsä : metsän (Kannaksella ja Inkerissä)

messä : messän (Viipurin puolessa ja Vuoksenlaaksossa)

mettä : metän (murteiston länsireunassa)

mehtä : mehtän (Luoteis-Laatokan murteissa)

• Pitkän a:n/ä:n edustus

maa, pää (Suomenlahden rannoilla eli Länsi-Kannaksella, Viipurin puolessa ja Inkerin äyrämöismurteissa)

moa, peä / mua, piä (Saimaan etelärannalla, Laatokan rannikolla, myös Inkerin savakkomurteissa)

• Jälkitavujen pitkien vokaalien diftongiutuminen Saimaan etelärannalla, sekä osin keskiaikaisen karjalan kielen alueella Itä-Kannaksella ja myös koko Itä-Inkerissä

talluo, makkoamoa / makoamoa /makkuamua, venniese, sannuo / sanuo, näkkyö / näkyö, karkoa 'taloon, makamaan, veneeseen, sanoo, näkee, karkaa'

• Ensimmäisen tavun lyhyen vokaalin venyminen tai triftongiutuminen 2-tavuisissa sanoissa yleistä: jok(i): joo,e / juoi 'joki;joen', saaje, soaje, suaje : sattee, sattie, satie satee 'sade : sateen'

• Diftongit uo, yö, ie eivät avarru

tuop, syöp, viep 'tuo, syö, vie' yks.3.p.preesens

• i-, u-, y-loppuiset diftongit eivät redusoidu (paitsi Sortavalan seudun murteissa)

poika, köyhä, laulu

• Välivokaalia eli svaavokaalia ei esiinny (paitsi Sortavalan seudun murteissa)

jalka, silmä, vanha

• Konsonanttien geminoituminen länsireunaa lukuun ottamatta

sannoo, makkaa (yleisgeminaatio)

Sortavalan seudulla erikoisgeminaatiopaimennii 'paimenia' ihmissii 'ihmisiä'

• Inessiivin päätteet:maas, metsäs, (miu) tuvassain 'tuvassani'

• Liudennus (puuttuu Länsi-Kannaksen rantamurteista)

kot’, ves’, män’, pal’jas / pal’l’as, kuor’, tuoh’, lähet't'ii

• Jälkitavujen vokaalienvälinen h esiintyy useissa alamurteissa omistusliitteiden edellä

etehein 'eteeni', tupaheis 'tupaasi' (illatiivimuoto), kotiheena 'kotiinne'; muita h:n esiintymätapauksia ovat esim. jokahine 'jokainen', alahal 'alhaalla', ylähäl 'ylhäällä'

• Vokaaliyhtymien ea/eä edustu

korkee, pimmee (Länsi-Kannaksella)

korkia, pimiä (Viipurin seuduilla, länsireunalla ja Inkerissä)

korkii, pi(m)mii (pohjoisissa alamurteissa)

• Mennä-verbin vartalossa ä-vokaali männä : mänen: männöö / männyö

• Persoonapronominit:

mie, sie; minnuu, miul; sinnuu, siul; miuta, siuta (Lappee); miuva;siuva (länsireuna); hää, heä, hiä

myö, työ, hyö 'me, te, he'; meijen, teijen, höijen/heijen

• Ns. loi-monikko (puuttuu läntisimmistä osista)

taloloi(ta) 'taloja', tyttölöil(l)e 'tytöille'

• Vahvavartaloisuus taivutuksessa, erityisesti lounaisosassa (Virolahti-Luumäki ym.), mistä loi-monikko puuttuu

peltoil, tyttöile, kaikkiis paikkois

• Konsonanttiyhtymät sk ja st astevaihtelussa kuten karjalan kielessä

koski : kosen, isen 'isken', uskoo 'uskoa/uskoo', uson 'uskon'

pessä, juossa 'pestä, juosta'; (sie) peset, juokset

• Yksikön 3. persoonan preesensin pääte on määrätapauksissa -p

tuop, viep, heitäip, karkeloip '(hän) tuo, vie, heittäytyy, karkelee'

• Yksikön 3.persoonan pääte labiaalistunut määrätapauksissa kuten karjalan kielessä sekä savolais- ja eteläpohjalaismurteissa

tulloo / tulluo, 'tulee', männöö / männyö 'menee', laskoo/laskuo 'laskee' jne.

• Mon. 3. persoonan päätteet

preesensissä: tulloot, jättäät, tulluot, jätteät/jättiät 'tulevat, jättävät'

imperfektissä: tulliit, jättiit 'tulivat, jättivät'

• Loppuvokaalin (varsinkin a:n, ä:n ja i:n) kato

kirkos 'kirkossa', yhten päivän 'yhtenä päivänä', puol' viiś 'puoli viisi'

• Vokaalin kato aktiivin 2. partisiipin tunnuksesta, kuten inkeroisessa ja viron kielessä:

antant 'antanut', ei kuult 'ei kuullut'

• Omistusliitteiset muodot: issäi(ń) 'isäni', issäiś 'isäsi', issään / isäse(n) 'isänsä'

• Eksessiivimuodot (erosijamuotoja): siint, kotont 'siitä, kotoa', pois paimenent '(jäi) pois paimenen työstä'

• Kysymyspartikkeli ei useimmissa murteissa liity suoraan konsonanttivartaloon, vaan ainoastaan vokaalivartaloon: tulluok(s)? tuleeko, pojatik(s)? pojatko

• Loppukahdennuksen puuttuminen suurimmassa osassa aluetta

tule_tänne, ei tie_miel' männä 'ei tee mieli mennä'

• Kaikille tai useimmille kaakkoismurteille yhteistä, vanhaa perussanastoa on runsaahkosti mm. maanviljelyksessä ja rakentamisessa, kuten atra 'hankoaura', ojat 'hankoauran aisat', otra ohra, liina hamppu, silta 'lankkulattia' jne.

6. Savolaismurteet

Savolaismurteiden alue on piirteiltään varsin yhtenäinen. Murrepiirteet ovat yleisiä itämurteisuuksia, vastakohtana länsimurteiden piirteille. Läntisiä murrepiirteitä on sekoittunut Keuruun ja Evijärven välimurteisiin ns. >savolaiskiilan alueella. Savonlinnan seudun välimurteiden eteläosissa on puolestaan kaakkoismurteista väriä.

1 Pohjois-Savon murteet
2 Etelä-Savon murteet
3 Savonlinnan seudun välimurteet
4 itäiset savolaismurteet eli Pohjois-Karjalan murteet
5 Kainuun murteet
6 Keski-Suomen murteet
7 Päijät-Hämeen murteet
8 Keuruun – Evijärven murteet

Savolaismurteiden piirteitä

• Yleiskielen d-kirjaimen vastikkeet

Mahtaako suaha kalloo

• yleiskielen ts:n vastineena ht

Tyttö männöö mehtään.

• diftongien reduktio: i-, u- ja y-loppuiset diftongit muuttuneet e-, o- ja ö-loppuisiksi

Aeka näöttää.

• kieltoverbin omaleimainen imperatiivi (käskymuoto)

Elä sinä siinä yhtään yritä.

• verbien liittomuodot

Hän on lähtennä.

• liitepartikkeli -kin

Nyttii minnäi ymmärrän.

• Liudennus

Velj'mies patsas

• Švaa-vokaali

Ilimoi on pielly

• Loi-monikko

ristilöitä

3. Etelä-Pohojammaan murtehet

Murrealue

Eteläpohjalaisia murteita puhutaan Etelä-Pohjaanmaalla. Murrealue on kaikista murteista vanhakantaisin ja yhtenäisin, ja se noudattaa hyvin maakunnan rajoja.

Piirteet

• yleiskielen d:n tilalla r

Mä taharon uuren puukoon lahajaksi.

• jälkitavun vokaalienvälinen h on säilynyt

Me tairetahan saara saretta ehtoolla.

Kaikkehen tottuu paitti puukkohon seliäs, ja siihenki tottuu jos makaa vattallansa

• yleiskielen vokaaliyhtymät ea, eä, oa ja öä saavat uudet päätteet

M'oon ylypiä.

Emmä keriinnys sanuas sillem mihinkä Antti meni.

• yleiskielen ensitavun avautuvat diftongit avautuvat vielä enemmän (ei eteläisissä pitäjissä eikä Suupohjassa)

Tua hiano tyämiäs

• konsonanttien välinen välivokaali, eli ns. švaa-vokaali kuten savolaismurteissa

On komia ilima.

On se ny helevetti ku ei aikuunen ihiminen osaa eres puukkoja teroottaa.

• inessiivin päätteenä -s tai -hna/-hnä

Mihinä se kirija on?

Taloos on kaks koriaa flikkaa.

• sananloppuiset konsonantit

Sem mettäpöyröön emännän hames ompunaanen.

• e-vartaloisten verbien yksikön 3. persoonan päätteen labiaalistuminen
  kuten savossa, kaakkoismurteissa ja karjalan kielessä

          Jussi tuloo nyk kotua.

Teköö häjyä kattuaku isoo miäs itköö.

• jälkitavujen i-loppuisten diftongien tilalla on pitkä vokaali

Mannoon sillekki kaks rehupaalia.

Nuos taloos asuu kunnovväkiä.

• monikon 1. ja 2. persoonan päätteet ovat samat kuin paikoin itämurteissa ja karjalan kielessä

M'oon oikias, s'oot vääräs, s'on kans vääräs,

m'oomma oikias, t'ootta vääräs, n'on aiva mettäs.

• sanan- ja tavunloppuinen s on muuttunut h:ksi ennen soinnillista konsonanttia

Järven kirkah vesi. Mennehnänsä.

Tunnettuja eteläpohjalaisten murteiden käyttäjiä

• Duudsonit (Jukka, Jarppi, Hp, Jarno)
• Juha Mieto 
• Lauri Tähkä (ja Elonkerjuu)
  
  • Musiikkia Etelä-Pohjanmaan murteella rikastettuna

 

Stereotypiat 

Eteläpohjalaisia pidetään usein suorina ja vähäpuheisina henkilöinä, jotka tarvittaessa selvittävät asiat painimalla. Eteläpohjalaisia pidetään myös sisukkaina ja kovina uhoamaan.

Pöyrööt 

Pöyrööt on eteläpohjalainen sarjakuva, jossa käytetään eteläpohjanmaan murretta, stereotypioita ja symboleita.

 

Nettisivut

Lähteet: Wikipedia

Murrenäytteitä

http://kirlah-kielet.blogspot.fi/2007/08/murteiden-moninaisuus.html

Matkalla Suomessa -videoita

Karjala

Savo

 

Pohjanmaa

Häme

Stadi

Lappi

Varsinais-Suomi

Murrepeli

http://www.yle.fi/flashgame/peli/oppiminen/murteet/

Turkulainen ATK-sanasto

Computer	Tiatokone
Hardware	Rautapual
Software	Se toine pual ku ei toimis
Windows	Erelise pääl akkunoi
Backup	Muistik kukka otta?
Menu	Onk nakei?
International settings	Säärö ulkomaaelävi vartte
Hardware failure	Rautapual kaatus
Software failure	Taitta ol Pilkeitsi puulaaki tuate?
Linux	Yhe hesalaise sälli avuto kyhäelm
Computer professional	Joku nörtti ketä luule olevas kai jotai
System administrator	Mei mikrotue sälli mik ei mittä ossa
E-Mail	Emmä saa tätä viälkä aukke
Attachment	Tää o tiätty vääräs vormaatis
Modem	Piippari
CD-ROM Drive	Kaffeteline
Logon	Miksemä pääse sissä?
Logout	No ny se piru pukkas mu poies
Device driver	Jonku vehkke suhari
Plug and Play	Lyä sissä ja lue Isämeirä
Display	Telkkari
Windows compatible	Taas hommi mei mikrotuel
Network	Äl ny kompastu siihe piuha
Network failure	No ny sää potkasisi se piuha irti