On vähän sellaisia murrepiirteitä, joita löydetään ainoastaan hämäläismurteiden alueelta, vaikka hämäläismurteet ovat olleet tiheässä vuorovaikutuksessa muiden murteiden kanssa. Hämäläismurteiden sanotaan säilyttäneen muinaisen pohjoiskantasuomen kielen piirteitä enemmän kuin muiden suomen murteiden.
Näyte:
Hevonem pitää kenkästä hoitaan nin että se on aina hyvässä kenkässä, vallankin nuari hevonen se, kolmivuatiaana tavallisesti, ruukataan kenkittää. Ja ammattimiäs hoitaa sen kavijon nin ettei se pääsem mihinkä, huanoon kuntoon, että se, että se pysyy hyvänä.
Piirteitä:
- Yleiskielen d:n vastineina l (palan, lehlen) tai r (paran, lehren).
- Yleiskielen ts:n vastineena tt: mettä : mettän.
- Diftongit uo, yö, ie : nuari tyämiäs
henki : henken, vahinko : vahinkon
sanoo: sannoo, makaa: makkaa
korkea: korkee, korkia
Stereotypioita:
Hämäläisiä on pidetty harkitsevaisina, luotettavina, hitaina, sitkeinä ja peräänantamattomina, sellaisina, jotka eivät aivan helposti ryhdy tekemään mitään mutta sen, minkä ryhtyvät tekemään, tekevät aina huolellisen sitkeästi loppuun asti. Monet yleiset, erityisesti hämäläisiin liitettävät käsitykset liitetään myös kaikkiin suomalaisiin.
Kaarlo Hänninen: "Hämäläinen on vankka varreltaan, hartehikas ja vahva. Silmät ovat harmaansiniset, tukka usein vaalea. Työssään hän on erittäin kestävä ja käytännöllinen. Hän on oikein suomalaisen perikuva."
https://fi.wikipedia.org/wiki/H%C3%A4m%C3%A4l%C3%A4ismurteet
https://amisriku.files.wordpress.com/2014/08/murre_aku.jpg
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti