1. Lounaismurteet

Lounaismurteet ovat Lounais-Suomessa melko pienellä mutta tiheästi asutulla maantieteellisellä alueella puhuttuja suomen kielen murteita. Lounaismurteilla on paljon yhteisiä piirteitä viron kielen kanssa, ja on väitetty, että lounaismurteet olisivat kielellisesti lähempänä viroa kuin muita suomen kielen murteita.

Lounaismurteet jaetaan useimmiten seitsämään alaryhmään:

• Pohjoisryhmä 
• Itäryhmä
• Länsi-Uudenmaan murteet
• Someron seudun murteet
• Turun ylämaan murteet
• Ala-Satakunnan murteet
• Porin seudun murteet

Piirteitä:

• ee, oo ja öö diftongioitumismuodot iä, ua ja yä

nuar tyämiäs (itämerenkantasuomen noori töömees)

Koira : koer(a)

Nauraa: naora(a)

Köyhä : kööh(ä)

"Mnää ole suamlane.
Tänäp olis pernoi ja affni ruakan."

"Talo o kauhian korkki." (=korkea)

"Lopet nys se protkottamine (=valitus) ja menk klappama (= pesemään pyykkiä)"


Stereotypioita:
Kaavamaisesti yhdistettyjä piirteitä ovat jurous, uteliaisuus ja vähäpuheisuus. 
Kaarlo Hänninen: "Varsinaissuomalaiset ovat hämäläistä heimoa, joihin on sekaantunut ruotsalaista väestöä. Varsinaissuomalainen on pidempi kuin varsinainen hämäläinen. Hän on vilkas ja puhuu hyvin lyhytsanaista murretta."

Kuuluisia lounaismurrelaisia:

• Mauno Koivisto, presidentti
• Sauli Niinistö, presidentti
• Ilkka Kanerva, ulkoministeri

http://sanoma-public.s3-eu-west-1.amazonaws.com/lauta/akuankka.fi/s3fs-public/styles/large_main_image/public/main_media/1371554968_original_650_turun_tori1.jpg?itok=BpxRNyyY

http://blog.edu.turku.fi/puropeltoaidinkieli/files/2015/09/turun-murre.jpg

2. Hämäläismurteet

Hämäläismurteet ovat suomen kielen länsimurteisiin kuuluvia murteita, joita puhutaan muun muassa eteläpohjalaisten murteiden eteläpuolella. Suomen nykyisen maakuntajaon perusteella murrealueeseen kuuluvat itäinen Satakunta, Pirkanmaa, Kanta-Häme, eteläinen Päijät-Häme, Kymenlaakso sekä Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan suomenkieliset alueet. Hämäläismurteiden alue on melko epäyhtenäinen, ja sen eri alueilla on paljon piirteitä naapurimurteista.

On vähän sellaisia murrepiirteitä, joita löydetään ainoastaan hämäläismurteiden alueelta, vaikka hämäläismurteet ovat olleet tiheässä vuorovaikutuksessa muiden murteiden kanssa. Hämäläismurteiden sanotaan säilyttäneen muinaisen pohjoiskantasuomen kielen piirteitä enemmän kuin muiden suomen murteiden.

Näyte:
Hevonem pitää kenkästä hoitaan nin että se on aina hyvässä kenkässä, vallankin nuari hevonen se, kolmivuatiaana tavallisesti, ruukataan kenkittää. Ja ammattimiäs hoitaa sen kavijon nin ettei se pääsem mihinkä, huanoon kuntoon, että se, että se pysyy hyvänä.

Piirteitä:

• Yleiskielen d:n vastineina l (palan, lehlen) tai r (paran, lehren).
• Yleiskielen ts:n vastineena tt: mettä : mettän.
• Diftongit uo, yö, ie : nuari tyämiäs

 henki : henken, vahinko : vahinkon

sanoo: sannoo, makaa: makkaa

korkea: korkee, korkia

Stereotypioita:

Hämäläisiä on pidetty harkitsevaisina, luotettavina, hitaina, sitkeinä ja peräänantamattomina, sellaisina, jotka eivät aivan helposti ryhdy tekemään mitään mutta sen, minkä ryhtyvät tekemään, tekevät aina huolellisen sitkeästi loppuun asti.  Monet yleiset, erityisesti hämäläisiin liitettävät käsitykset liitetään myös kaikkiin suomalaisiin.

Kaarlo Hänninen:  "Hämäläinen on vankka varreltaan, hartehikas ja vahva. Silmät ovat harmaansiniset, tukka usein vaalea. Työssään hän on erittäin kestävä ja käytännöllinen. Hän on oikein suomalaisen perikuva."

https://fi.wikipedia.org/wiki/H%C3%A4m%C3%A4l%C3%A4ismurteet

https://amisriku.files.wordpress.com/2014/08/murre_aku.jpg

8.Stadin slangi

Stadin slangi tai Helsingin slangi on Helsingissä syntynyt puhekieli. Slangin juuret ulottuvat 1880-luvulle, jolloin se syntyi yhdistämään saman pihan suomen- ja ruotsinkielisiä poikia yhdeksi suureksi joukoksi. Slangi säilyi lähes muuttumattomana 1940-luvulle. Slangin kultakausi oli 1900-luvun alkupuolella sodanjälkeiseen aikaan asti. 1950-luvulla se muuttui yhdysvaltalaisperäisen nuorisokulttuurin myötä ja hajosi viimeistään 1970-luvulla eri alakulttuureihin.

Vanhassa stadin slangissa noin 3/4 sanoista oli ruotsin kielestä, suomalaista alkuperää olevia vain viidennes ja viisi prosenttia tuli venäjästä. Muutamia sanoja on lainautunut muistakin kielistä kuten slaafaaminen  eli nukkuminen saksasta ja naista tarkoittava sana donna  italiasta. Uudempi slangi on lainannut sanastoaan pääasiassa englannista ja 2000-luvulla maahanmuuttajien myötä myös arabiasta ja somalista. Kieliopiltaan slangi on kuitenkin pääosin suomea.

Vanha stadin slangi oli eräänlainen työläiskorttelien yhteiskieli. Slangia kohtaan on aina tunnettu ennakkoluuloja sen taustan vuoksi. Stadin slangin sanasto ja puhetyyli vaihtelivat jonkin verran eri kaupunginosissa. Stadin Slangi ry on perustettu tekemään kulttuurityötä stadin slangin ja sen perinteen saralla.

Tunnettuja stadin slangin taitajia

Eero Salola

Pentti Saarikoski

 Sami Garam

Stadin slangiksi on käännetty muun muassa seuraavat teokset: Kiven Seitsemän veljestä ja Sieppari ruispellossa Akku Ankka -sarjakuvia. Lisäksi useat räppärit käyttävät slangia. Stadin slangille on tehty myös sanakirjoja.

Joitain stadin slangin sanoja


apteekki = hypo
ajattelematon = paukapää
ajaa = skujaa, köraa, baanaa
paikka = mesta
pallo = bolu
piha = pide
puhas = tiukka
rakentaa = byggaa
ruotsin kieli = sveesi
bussi = dösa
koulu = skole/skola

Ääninäytteitä murteista

Tässä linkki, josta löytyvät eri murteiden ääninäytteet.
 http://sokl.uef.fi/aineistot/aidinkieli/murteet/aaninayt.html

5.Peräpohjolan murteet

Peräpohjalaiset eli Peräpohjan murteet ovat maantieteellisesti toiseksi laajin suomen kielen seitsemästä murrealueesta. Peräpohjan murteiden puhuma-alue kattaa lähes koko Suomen-puolisen Lapin läänin sekä Pohjois-Ruotsissa ja -Norjassa puhuttujen suomalaismurteiden alueet. Peräpohjan murteet luetaan kuuluviksi länsimurteisiin.
Peräpohjalaiset murteet jaetaan viiteen ryhmään:

1. Jällivaaran murteet
2. Kemijärven murteet
3. Kemin murteet
4. Ruijan murteet
5. Tornion murteet

Tornion murretta, jota puhutaan Tornionjoen molemmilla puolilla, ja Jällivaaran murretta kutsutaan mäenkieleksi. Mäenkielellä on Ruotsissa tasaveroinen vähemmistökielen asema suomen kielen kanssa.


Piirteet

• itämurteiden mukaiset yleiskielen d:n vastineet
  • Vuojen päästä. (=vuoden)
  • Paan väri. (=padan)

• länsimurteiden mukaiset yleiskielen ts:n vastineet
  • Mettän humina.

• jälkitavun vokaalien välinen h
  • saunhaan
  • sauhnaan

• nn, mm, ll ja rr lyhentyneet joissain sanoissa
  • huomena
  • ymmärys

• v:n katoaminen labiaalivokaalin vierellä
  • Hyä Roaniemi! (=Hyvä Rovaniemi!)

• omaleimaiset persoonapronominit
  • Mie
  • Sie
  • Met
    • Meän koira
  • Tet
    • Teän koira
• verbien monikon 3. persoonan omaleimainen pääte imperfektissä ja konditionaalissa

Sterotypioista


Alla on linkki blogiin Kahdeksan Vuodenaikaa, josta löytyy tietoa lappalaisiin liitetyistä stereotypioista. Eli siellä ei ole pelkästään murteisiin liittyviä sterotypioita vaan myös muitakin. Kieleen ja puhumiseen littyvät sterotypiat löytyvät kohdista 4 ja 12.


http://kahdeksan-vuodenaikaa.blogspot.fi/2015/05/sitkeat-stereotypiat-lappilaisista.html

Yleistä murteista

Murteet 

Murteet ovat kielen alueellisia muotoja. Murteet syntyivät aikana, jolloin ihmiset elivät suurimman osan ajastaan samassa kylässä tai pitäjässä. Näin jokaiselle alueellisesti määräytyneelle yhteisölle muodostui omanlaisensa kielimuoto.
      Nyky-yhteiskunnassa murre-erot ovat tasoittuneet muun muassa väestön liikkuvuuden ja tehokkaan tiedonvälityksen vuoksi. Perinteisten murteiden on ennustettu vähitellen katoavan, mutta näin ei ole käynyt.

Arvostus

Murteita arvostetaan, ja niiden käyttäjät kokevat ne usein osaksi identiteettiä. Murteet eivät ole väärä, vaan persoonallinen osa puhua. Murteiden rinnalle on kehittynyt monenlaisia ikään, ammattiin, tilanteen muodollisuuteen ja muihin muuttujiin sidoksissa olevia kielimuotoja.
     Murteet eivät ole vain mummojen ja paappojen juttu, vaan myös nuoret käyttävät murretta. Murteiden puhuminen riippuu hyvin paljon siitä seurasta, missä ollaan.

Näkyvyys kirjallisuudessa ja mediassa

Vaikka suurin osa viestinnästä tapahtuu yleiskielellä, on murteilla silti osansa kirjallisuudessa ja mediassa. Monet yhteisöt harrastavat murteita ja murteilla ilmestyy myös kirjallisuutta, musiikka ja muuta kulttuuria. Esimerkiksi Helsingin Sanomat julkaisi hetki sitten kokonaisen Teema-lehden Suomen murteista ja heimoista, ja Aku Ankassa on julkaistu sekä pitempiä että lyhempiä tarinoita murteella.

Lähde

4. Keski- ja pohjoispohjalaiset murteet

Murrealue

Keski- ja pohjoispohjalaisia murteita puhutaan Etelä-Pohjanmaan järviseudun pohjoispuolelta aina Peräpohjan eteläisimpään osaan asti. Raja keski- ja pohjoispohjalaisen murrealueen välillä kulkee Raahen kohdalla. Pohjoispohjalaisia murteita kutsutaan myös Oulun murteiksi.
     Murteet ovat saaneet paljon vaikutteita muista murteista, etenkin savolaismurteista. Tästä johtuen murteet ovatkin epäyhtenäisiä. Murteissa onkin paljon alueellista vaihtelua.

Piirteet

• konsonanttien geminoituminen
  sannoo, makkaa (valtaosassa aluetta)

• yleiskielen d:n vastineet
  paan ~ pajan 'padan', lehen, syvän 'sydän', meijät 'meidät' paran, lehren (Keski-Pohjanmaan eteläosassa)

• yleiskielen ts:n vastineet
  metsä - metsän messä - messän (Keski-Pohjanmaan eteläosassa) mehtä - mehtän (pohjoisempana) mehtä - metän (ylämaassa) mettä - mettän, metän (Pohjois-Pohjanmaalla)

• pitkän a:n, ä:n edustus
  
  maa, pää

• diftongit uo, yö, ie
  nuori, työ, mies nuari, tyä, miäs (Oulun seudulla avartuneet)

• i, u, y -loppuiset diftongit
  poika, laulaa, täysi poeka, laolaa, täös(i)  (ylämaassa redusoituneet)

• välivokaalin esiintyminen
  
  ölijy, jalaka, lehemä

• inessiivin päätteet
  
  maasa, kyläsä maassa, kylässä (ylämaassa)

• jälkitavujen vokaalien välinen h
  
  tupahan, tuphan (Keski-Pohjanmaan eteläosassa)

• vokaaliyhtymien -ea, -eä edustus
  
  korkia,  pimiä

• rk:n, lk:n astevaihtelu
  
  märijät halavot märät halot (ylämaassa)

• yhteinen omistusliite -nna monikon 1. ja 2. persoonassa
  
  talonna 'talomme, talonne'

• assimilaatio (samankaltaistuminen) tk > kk sanojen rajalla eräissä kysymyksissä
  
  ookkona Oulusta 'oletko sinä Oulusta' tuukko nää 'tuletko sinä' 
  
  
  Lähde
  
   

Tunnettuja puhujia

• Saara Aalto (Oululainen laulaja)
  
  

 Stereotypiat

"Oululaiset kuulostavat puhetapansa vuoksi hitailta."
"Oululaiset: Junttia murretta puhuvia ylimielisiä juoppoja tai vaihtoehtoisesti lestadiolaisia."

7. Kaakkoismurteet

Kaakkoismurteet eli niin sanottu ”Karjalan murre” on Kaakkois-Suomessa puhuttava suomen kielen murreryhmä. Ennen toista maailmansotaa kaakkoismurteita puhuttiin koko Karjalankannaksen alueella, Laatokan Karjalassa ja Inkerinmaalla.
Kaakkoismurteet voidaan jakaa neljään eri pääryhmään: varsinaisiin kaakkoismurteisiin, Lemin seudun välimurteisiin eli Lounais-Saimaan murteisiin, Sortavalan seudun välimurteisiin ja Inkerin suomalaismurteisiin. Kaakkoismurteiden pohja on muinaiskarjalassa ja niitä puhutaan ja puhuttiin alueilla, jotka ennen keskiajan rajanmuutoksia, kuten Pähkinäsaaren rauhaa vuonna 1323 tai 1500- ja 1600-lukujen rajansiirroksia kuuluivat muinaiseen Karjalaan.

Murrepiirteet

Kaakkoismurteiden tunnusmerkkejä ovat

• Yleiskielen d:n vastineet

paan, poan, puan 'padan', lehen, syvän, ve(j)än 'lehden, sydän, vedän'

• Yleiskielen ts:n vastineet

metsä : metsän (Kannaksella ja Inkerissä)

messä : messän (Viipurin puolessa ja Vuoksenlaaksossa)

mettä : metän (murteiston länsireunassa)

mehtä : mehtän (Luoteis-Laatokan murteissa)

• Pitkän a:n/ä:n edustus

maa, pää (Suomenlahden rannoilla eli Länsi-Kannaksella, Viipurin puolessa ja Inkerin äyrämöismurteissa)

moa, peä / mua, piä (Saimaan etelärannalla, Laatokan rannikolla, myös Inkerin savakkomurteissa)

• Jälkitavujen pitkien vokaalien diftongiutuminen Saimaan etelärannalla, sekä osin keskiaikaisen karjalan kielen alueella Itä-Kannaksella ja myös koko Itä-Inkerissä

talluo, makkoamoa / makoamoa /makkuamua, venniese, sannuo / sanuo, näkkyö / näkyö, karkoa 'taloon, makamaan, veneeseen, sanoo, näkee, karkaa'

• Ensimmäisen tavun lyhyen vokaalin venyminen tai triftongiutuminen 2-tavuisissa sanoissa yleistä: jok(i): joo,e / juoi 'joki;joen', saaje, soaje, suaje : sattee, sattie, satie satee 'sade : sateen'

• Diftongit uo, yö, ie eivät avarru

tuop, syöp, viep 'tuo, syö, vie' yks.3.p.preesens

• i-, u-, y-loppuiset diftongit eivät redusoidu (paitsi Sortavalan seudun murteissa)

poika, köyhä, laulu

• Välivokaalia eli svaavokaalia ei esiinny (paitsi Sortavalan seudun murteissa)

jalka, silmä, vanha

• Konsonanttien geminoituminen länsireunaa lukuun ottamatta

sannoo, makkaa (yleisgeminaatio)

Sortavalan seudulla erikoisgeminaatiopaimennii 'paimenia' ihmissii 'ihmisiä'

• Inessiivin päätteet:maas, metsäs, (miu) tuvassain 'tuvassani'

• Liudennus (puuttuu Länsi-Kannaksen rantamurteista)

kot’, ves’, män’, pal’jas / pal’l’as, kuor’, tuoh’, lähet't'ii

• Jälkitavujen vokaalienvälinen h esiintyy useissa alamurteissa omistusliitteiden edellä

etehein 'eteeni', tupaheis 'tupaasi' (illatiivimuoto), kotiheena 'kotiinne'; muita h:n esiintymätapauksia ovat esim. jokahine 'jokainen', alahal 'alhaalla', ylähäl 'ylhäällä'

• Vokaaliyhtymien ea/eä edustu

korkee, pimmee (Länsi-Kannaksella)

korkia, pimiä (Viipurin seuduilla, länsireunalla ja Inkerissä)

korkii, pi(m)mii (pohjoisissa alamurteissa)

• Mennä-verbin vartalossa ä-vokaali männä : mänen: männöö / männyö

• Persoonapronominit:

mie, sie; minnuu, miul; sinnuu, siul; miuta, siuta (Lappee); miuva;siuva (länsireuna); hää, heä, hiä

myö, työ, hyö 'me, te, he'; meijen, teijen, höijen/heijen

• Ns. loi-monikko (puuttuu läntisimmistä osista)

taloloi(ta) 'taloja', tyttölöil(l)e 'tytöille'

• Vahvavartaloisuus taivutuksessa, erityisesti lounaisosassa (Virolahti-Luumäki ym.), mistä loi-monikko puuttuu

peltoil, tyttöile, kaikkiis paikkois

• Konsonanttiyhtymät sk ja st astevaihtelussa kuten karjalan kielessä

koski : kosen, isen 'isken', uskoo 'uskoa/uskoo', uson 'uskon'

pessä, juossa 'pestä, juosta'; (sie) peset, juokset

• Yksikön 3. persoonan preesensin pääte on määrätapauksissa -p

tuop, viep, heitäip, karkeloip '(hän) tuo, vie, heittäytyy, karkelee'

• Yksikön 3.persoonan pääte labiaalistunut määrätapauksissa kuten karjalan kielessä sekä savolais- ja eteläpohjalaismurteissa

tulloo / tulluo, 'tulee', männöö / männyö 'menee', laskoo/laskuo 'laskee' jne.

• Mon. 3. persoonan päätteet

preesensissä: tulloot, jättäät, tulluot, jätteät/jättiät 'tulevat, jättävät'

imperfektissä: tulliit, jättiit 'tulivat, jättivät'

• Loppuvokaalin (varsinkin a:n, ä:n ja i:n) kato

kirkos 'kirkossa', yhten päivän 'yhtenä päivänä', puol' viiś 'puoli viisi'

• Vokaalin kato aktiivin 2. partisiipin tunnuksesta, kuten inkeroisessa ja viron kielessä:

antant 'antanut', ei kuult 'ei kuullut'

• Omistusliitteiset muodot: issäi(ń) 'isäni', issäiś 'isäsi', issään / isäse(n) 'isänsä'

• Eksessiivimuodot (erosijamuotoja): siint, kotont 'siitä, kotoa', pois paimenent '(jäi) pois paimenen työstä'

• Kysymyspartikkeli ei useimmissa murteissa liity suoraan konsonanttivartaloon, vaan ainoastaan vokaalivartaloon: tulluok(s)? tuleeko, pojatik(s)? pojatko

• Loppukahdennuksen puuttuminen suurimmassa osassa aluetta

tule_tänne, ei tie_miel' männä 'ei tee mieli mennä'

• Kaikille tai useimmille kaakkoismurteille yhteistä, vanhaa perussanastoa on runsaahkosti mm. maanviljelyksessä ja rakentamisessa, kuten atra 'hankoaura', ojat 'hankoauran aisat', otra ohra, liina hamppu, silta 'lankkulattia' jne.

6. Savolaismurteet

Savolaismurteiden alue on piirteiltään varsin yhtenäinen. Murrepiirteet ovat yleisiä itämurteisuuksia, vastakohtana länsimurteiden piirteille. Läntisiä murrepiirteitä on sekoittunut Keuruun ja Evijärven välimurteisiin ns. >savolaiskiilan alueella. Savonlinnan seudun välimurteiden eteläosissa on puolestaan kaakkoismurteista väriä.

1 Pohjois-Savon murteet
2 Etelä-Savon murteet
3 Savonlinnan seudun välimurteet
4 itäiset savolaismurteet eli Pohjois-Karjalan murteet
5 Kainuun murteet
6 Keski-Suomen murteet
7 Päijät-Hämeen murteet
8 Keuruun – Evijärven murteet

Savolaismurteiden piirteitä

• Yleiskielen d-kirjaimen vastikkeet

Mahtaako suaha kalloo

• yleiskielen ts:n vastineena ht

Tyttö männöö mehtään.

• diftongien reduktio: i-, u- ja y-loppuiset diftongit muuttuneet e-, o- ja ö-loppuisiksi

Aeka näöttää.

• kieltoverbin omaleimainen imperatiivi (käskymuoto)

Elä sinä siinä yhtään yritä.

• verbien liittomuodot

Hän on lähtennä.

• liitepartikkeli -kin

Nyttii minnäi ymmärrän.

• Liudennus

Velj'mies patsas

• Švaa-vokaali

Ilimoi on pielly

• Loi-monikko

ristilöitä

3. Etelä-Pohojammaan murtehet

Murrealue

Eteläpohjalaisia murteita puhutaan Etelä-Pohjaanmaalla. Murrealue on kaikista murteista vanhakantaisin ja yhtenäisin, ja se noudattaa hyvin maakunnan rajoja.

Piirteet

• yleiskielen d:n tilalla r

Mä taharon uuren puukoon lahajaksi.

• jälkitavun vokaalienvälinen h on säilynyt

Me tairetahan saara saretta ehtoolla.

Kaikkehen tottuu paitti puukkohon seliäs, ja siihenki tottuu jos makaa vattallansa

• yleiskielen vokaaliyhtymät ea, eä, oa ja öä saavat uudet päätteet

M'oon ylypiä.

Emmä keriinnys sanuas sillem mihinkä Antti meni.

• yleiskielen ensitavun avautuvat diftongit avautuvat vielä enemmän (ei eteläisissä pitäjissä eikä Suupohjassa)

Tua hiano tyämiäs

• konsonanttien välinen välivokaali, eli ns. švaa-vokaali kuten savolaismurteissa

On komia ilima.

On se ny helevetti ku ei aikuunen ihiminen osaa eres puukkoja teroottaa.

• inessiivin päätteenä -s tai -hna/-hnä

Mihinä se kirija on?

Taloos on kaks koriaa flikkaa.

• sananloppuiset konsonantit

Sem mettäpöyröön emännän hames ompunaanen.

• e-vartaloisten verbien yksikön 3. persoonan päätteen labiaalistuminen
  kuten savossa, kaakkoismurteissa ja karjalan kielessä

          Jussi tuloo nyk kotua.

Teköö häjyä kattuaku isoo miäs itköö.

• jälkitavujen i-loppuisten diftongien tilalla on pitkä vokaali

Mannoon sillekki kaks rehupaalia.

Nuos taloos asuu kunnovväkiä.

• monikon 1. ja 2. persoonan päätteet ovat samat kuin paikoin itämurteissa ja karjalan kielessä

M'oon oikias, s'oot vääräs, s'on kans vääräs,

m'oomma oikias, t'ootta vääräs, n'on aiva mettäs.

• sanan- ja tavunloppuinen s on muuttunut h:ksi ennen soinnillista konsonanttia

Järven kirkah vesi. Mennehnänsä.

Tunnettuja eteläpohjalaisten murteiden käyttäjiä

• Duudsonit (Jukka, Jarppi, Hp, Jarno)
• Juha Mieto 
• Lauri Tähkä (ja Elonkerjuu)
  
  • Musiikkia Etelä-Pohjanmaan murteella rikastettuna

 

Stereotypiat 

Eteläpohjalaisia pidetään usein suorina ja vähäpuheisina henkilöinä, jotka tarvittaessa selvittävät asiat painimalla. Eteläpohjalaisia pidetään myös sisukkaina ja kovina uhoamaan.

Pöyrööt 

Pöyrööt on eteläpohjalainen sarjakuva, jossa käytetään eteläpohjanmaan murretta, stereotypioita ja symboleita.

 

Nettisivut

Lähteet: Wikipedia

Murrenäytteitä

http://kirlah-kielet.blogspot.fi/2007/08/murteiden-moninaisuus.html

Matkalla Suomessa -videoita

Karjala

Savo

 

Pohjanmaa

Häme

Stadi

Lappi

Varsinais-Suomi

Murrepeli

http://www.yle.fi/flashgame/peli/oppiminen/murteet/

Turkulainen ATK-sanasto

Computer	Tiatokone
Hardware	Rautapual
Software	Se toine pual ku ei toimis
Windows	Erelise pääl akkunoi
Backup	Muistik kukka otta?
Menu	Onk nakei?
International settings	Säärö ulkomaaelävi vartte
Hardware failure	Rautapual kaatus
Software failure	Taitta ol Pilkeitsi puulaaki tuate?
Linux	Yhe hesalaise sälli avuto kyhäelm
Computer professional	Joku nörtti ketä luule olevas kai jotai
System administrator	Mei mikrotue sälli mik ei mittä ossa
E-Mail	Emmä saa tätä viälkä aukke
Attachment	Tää o tiätty vääräs vormaatis
Modem	Piippari
CD-ROM Drive	Kaffeteline
Logon	Miksemä pääse sissä?
Logout	No ny se piru pukkas mu poies
Device driver	Jonku vehkke suhari
Plug and Play	Lyä sissä ja lue Isämeirä
Display	Telkkari
Windows compatible	Taas hommi mei mikrotuel
Network	Äl ny kompastu siihe piuha
Network failure	No ny sää potkasisi se piuha irti